Vapaarahoitteinen asunto rakennettu ilman valtiolta saatua korkotukea tai lainaa eli niin sanottua Aravalainaa. Vapaarahoitteiseen asuntoon ei sisälly mitään rajoituksia eikä valtion asettamia ehtoja tai rajoituksia kuten esimerkiksi tulo- ja varallisuusrajoja, joita ARA-asunnoissa on. Asuinhuoneiston vuokrauksesta on olemassa kuitenkin laki, joka määrittelee vuokralaisen ja vuokranantajan oikeudet ja velvollisuudet. Laki ottaa kantaa mm. vuokrasopimukseen, vuokran määrään ja sen korottamiseen sekä vuokrasopimuksen purkamiseen ja irtisanomiseen
Vapaarahoitteinen vuokra-asunto on yleisin vuokra-asuntomuoto. Suomessa on noin 800 000 vuokra-asuntoa, joista reilut puolet on vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Vapaarahoitteisen asuntotuotannon ennustetaan olevan tulevaisuudessa ratkaisu esimerkiksi pääkaupunkiseutua vaivaamaan asuntopulaan, jolla on vaikutuksia osaltaan myös pääkaupunkiseudun työllisyystilanteeseen.
Vapaa-rahoitteisia vuokra-asuntoja voidaan vuokrata vapaasti ilman rajoituksia yksityisille vuokralaisille ja myös yrityksille. Vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja tarjoavat vuokralle pääosin yksityishenkilöt, mutta myös moni yleishyödyllinen yhteisö. Eläke- ja vakuutusyhtiöt tai esimerkiksi monet seurakunnat vuokraavat eteenpäin vapaarahoitteisia asuntokohteita.
Vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat monen sijoittajan mielestä hyviä sijoituskohteita, koska vuokralaiselta saatu vuokra kattaa omistamisesta aiheutuneet kulut esimerkiksi yhtiövastikkeen ja mahdollisen sijoitusasuntolainan kuukausierän. Parhaimmista vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista kilpailevat siis sekä sijoittajat ja vuokralaiset.
Vapaarahoitteisen vuokra-asunnon vuokran määrittelee vuokranantaja oman halunsa mukaan. Vuokra-asuntomarkkinoita ohjaa käytännössä kysynnän ja tarjonnan laki. Vuokra määräytyykin pääpiirteittäin vuokrakohteesta riippuen kysynnän ja tarjonnan mukaan, jolloin vuokrissa voi olla hyvinkin suuria eroja kaupunkien ja kuntien välillä ja jopa sisällä.